The Top 20 Traks of 2011

Tässäpä on minun listani. Ei ole Alpo Rusia tai Kalevi Sorsaa mukana. Mutta moni muu tuttu nimi on, vaan ei tällä kertaa Suomesta - eikä liioin Itä-Saksasta.

Varaslähtö vuoteen 2012

Bar Kukassa nyt perjantaina

DJ Rodolpho Zatanas soittelee yhdessä "Futuren" kanssa mitä parhaimpia äänilevyjä Bar Kukassa perjantaina 30.12. heti iltayhdeksästä eteenpäin aina valomerkkiin saakka.
Kannattaa tulla kauempaakin. Tankotanssijoina tutut Hulk-pojat Peni ja Torttu (ehkä). Luvassa myös katsaus vuoden parhaimpiin säveliin, joista osa on muuten listattu tänne.

Kaveri, älä unohdu!

Postaan nyt Friendsin I'm His Girl -kappaleesta ihan vain muistuttaakseni siitä itselleni ja pikkuisen tietysti myös teille sillä muuten unohdan sen koska olen saanut pallon päähäni kaksi liian monta kertaa. Friends on juuri niin maharatsaa tunetusta, että haluan ostaa ihan koko albumillisen kappaleita sitten kun niitä joskus ensi vuonna Lucky Number Musicilta tulee.

Taisin ensimmäisen kerran törmätä yhtyeeseen Stop, shake, honey, go -blogin kautta, jota olen sittemmin alkanut seurailla. Parin hyperlinkin takaa kuitenkin, kuten internet-ajan elämänmenossa on tapana.
Peesailen tässä yllä mainittua verkkopäiväkirjaa ja sanon minäkin, että bändistä oli melko tuskastuttava hakea lisätietoa. Tuleekin mieleen The Shoes (ranskalaista konemusiikin aaltoa), jonka Knock out sinkkua takavuosina metsästin. Etuvuosina en ole enää metsästänyt, koska löysin sen. (Tässä välissä armotonta pohdintaa noin 20 sekunnin ajan siitä, mitä haluaisin Kengistä vielä sanoa.) Niin, ei ollut aluksi löytyä millään helvetilläkään. Pelkkiä perhanan kenkiä. Alhaalla sitten musiikkia.

Burial, Four Tet & Thom Yorke ovat Ego

Sillä tavalla mukavan minimalistinen tämä dubstep-piisi että tässä on kaikki mitä äänikarkkiin kuuluukin. Kovalla tällaista hiljaista biisiä on soitettava, että tuntuu. Hyvin jätkät vetää.

Lana del Reyn Video Games

Huomasin Voicen sivuilta, että Lana del Reyn Video Games mahtui Gigwisen vuoden 2011 parhaimpien sävelien joukkoon (6.!). Mahtui se sitten tännekin. Kaunis kuin kauppaopiston naiset ja vähän päällekin.

Musiikinvalintakone

Tulinpahan sitten kokeilleeksi YLEn presidentinvaalikonetta ja totisesti toivon, että artistien pitää levyn julkaistessaan vastata samankaltaisiin johtajuutta, osaamista, arvoja ja ihmisyyttä koskeviin kysymyksiin. Sillä haluanhan minä ehdottomasti hankkia musiikkia vain heiltä, jotka katsovat Facebookin käytön välttämättömäksi tehtävälleen. Haluan myös, että jokainen suomalainen yhtye ryhtyy tästä lähtien toimiin turvatakseen ruotsin kielen aseman Suomessa. Muuten ei ole levyhyllyyn mitään asiaa.
Oikeasti, vaalikoneita käytetään ja osa ihmisistä hyödyntää niitä tehdessään äänestyspäätöstään. Samalla periaatteella musiikinkuuntelijallekin olisi helpompi aina silloin tällöin ajaa jonkun musiikkikriitikon valmiiksi pureskelema kysymyslista läpi ja katsoa, mitkä levyt kannattaa itselleen ostaa. Koska onhan se niin, ettei levyjen valintaa edistäviä järkeviä ja ymmärrettäviä levyarviota ole edes olemassa - humehiinitablettien vaikutuksenalaisina kirjoitettuja tekstejä kaikki tyyni. Oikeanlaisen musiikin kuunteleminen olisi jatkossa jokaiselle vaivatonta kuin kauppakorkean monivalintakokeen läpäiseminen. Ja vaikkei yhteenkään esitettyyn kysymykseen osaisi vastata, voisi siinäkin tapauksessa saada osuvan neuvon parhaimmasta artistista (Ylen vaalikoneessa parhaaksi presidenttiehdokkaaksi nousee Paavo Väyrynen, musiikkivalintakoneessa se olisi tietysti Lauri Tähkä). Mikäli taas olisi perhanan valveutunut, kone ehdottaisi niitä indie-artisteja, joista kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, mutta jotka huomenna lyövät läpi Pitchforkissa.
Mutta millä perustein koneen esittämät kysymykset sitten valitaan? Todennäköisesti kuun kierron ja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Ja siksipä kone olisi täynnä kysymyksiä joissa tiedustellaan pitääkö vastaaja hotellihuoneiden sisustamisesta tai tuleeko levyn syntyä tuskasta ja paskasta ja tietysti sitä, mitkä yhtyeet ja artistit ovat henkilökohtaisia esikuvia?
Vaalikone on eittämättä tietotekninen tukiväline päätöksenteolle tilanteessa, jossa kansalaisia kannustetaan täyttämään velvoitteensa. Hyvän asialla siis ollaan. Mutta entä musiikissa? Levy-yhtiöt toki kiittäisivät kun tietokone kertoisi minkälaisia levyvalintoja tehdä - myös heille, jotka eivät edes tienneet haluavansa ostaa ja kuunnella levyjä. Aktivoidu, osta levy, äänestä jotakuta. Mutta entäpä itse seuraukset? Voiko todella sanoa tehneensä hyvin perustellun päätöksen vastattuaan kysymykseen, jossa ihmetellään, pitääkö valtionpäämiehen vaimon näkyä yhteiskunnallisten asioiden edistämisessä? Jos Wagneriin on luottamista, näin taitaa asian laita olla.

Yli 23 miljoonaa tyytyväistä kansalaista

DJ Rodolpho Zatanaksen ja "Futuren" 13 kannattajaa yllättyivät tiskijukkien tämäniltaisen keikan peruuntumisesta (tuplabuukkaus).  Eräs haastattelussa nimettömänä esiintynyt Toni, jota kutsumme tässä Pertuksi, ei edes tiennyt tulevasta keikasta mutta ilmoitti ykskantaan, että olisi aikonut viettää illan kotonaan. Kuultuaan toimittajalta, että 23 miljoonaa tapahtuman vastustajaa oli kokoontunut baarin edustalle ylistämään toivottua ohjelmamuutosta, pyörsi hän välittömästi päätöksensä, riisui paitansa ja lähti juosten kohti bar Kukaa liittyäkseen juhlijoiden iloiseen joukkoon.

Juhlijat kertoivat olleen hyvin helpottuneita kuultuaan keikan peruuntumisesta.

Keskiviikon keikka on peruttu!

Alakuloinen tyttö kävelemässä Kukaan

Pitkän kadun päässä jossakin on kuppila

missä kaihomieli silmään istahtaa

missä humala suruisa aina masennuksen tuo

siellä huolet huomisen sun päässäs tänäänkin taas soi

Oi jospa  kerran sinne siihen juottolaan vielä käydä vois

niin sieltä koskaan lähtisi en selvänä mä pois

vaan rahatta en sisään pääse

uhri olen portsarin

vain poliisi minust huolen pitää

putkaan käydä saan

Korallreven ja "Yhtä nuori kuin eilenkin"

Kuulostaa hemmetisti Panda Bearilta tai Animal Collectionilta. Kansikin on kuin jälkimmäiseltä. Ja yksi EP:n remikseistä edelliseltä. Pajauttelut kuulostavat siltä kuin kuoropojat laulaisivat autokorjaamossa samalla kun automekaanikot hellivät taustalla täysi-ikäisen Opel Kadetin ruosteenkukittamia helmoja Magnumin lasikuituvartisilla pajavasaroilla. Ei saa Motonetistä. Saattaa sieltä väliin tupsahdella hitsipillienkin söpöä suhinaa. Tsuh ja tsiih. Ihan siis kelpo viritelmä ammattikoulun ruotsinkirjan työvälineluvun kuvittamiseksi.

"Vem kan svetsa bensintank mitt i natten", Bertil frågade?

"Det var litet över mit tekniska kunnande, men jag trodde det var helt okej. Snart efter jag började, bensintanken exploderade. Stackars mig, jag glömde att tömma tanken först."

Sopii siinä poikien jättää kielemme opiskelu sikseen ja sen sijaan viihdyttää itseään piirtämällä kirkkoveneitä marginaaliin. Vesille kun tekee automiehen mieli. Mutta oikeasti, As Young As Yesterday (Girl Unit Remix) on hyvä piisi. Kyllä me sen kestämme, ihan niin kuin te kestätte lukea näitä juttuja.

Nyt tuijotellaan kenkiin keskellä viikkoa

Masenna itsesi alkoholilla ja alakuloisilla sävelillä

Luvassa traakisia ihmiskohtaloita, epätoivoa, menneisyydessä rypemistä, sydäntäriipivää laulantaa ja pallit musertavaa soitantaa. Ei yhtään kivaa kasaria, ei huumoripiisiä, ei duuria ollenkaan. Täältä et lähde Hankon kecksinä. Sopii vähävaraisille (opiskelijoille), henkisesti ailahteleville (taas opiskelijoille) ja muuten vaan ikäville ihmisille (katos me).

Täytä työttömyyslomakkeesi, sairauspäivärahakemuksesi ja velkasaneerausanomuksesi täällä. FPA, puss o kram.

Päivän levy - L-Condor: Tuulelle terveiset vien

Ei mikään El Condor Pasanen vaan L-CONDOR!

Joka aamu lättään avokämmenellä levylautaselle Tuulelle terveiset vien ja kuuntelen Myrskyluodon maijaa volumet kympissä - välillä viskajaa kahteenkin kymppiin. Tämä ei ole mitään feikkiä syntsakamaa vaan taustalla soi aito orkesteri ja L-CONDOR tuuttaa pilliään niin alkuvoimaisella paatoksella että Rakelin välinetestissä tämä olisi saanut kuusi tähteä. Tällä julkaisulla Hittikorva todella lunastaa paikkansa levy-yhtiöiden joiden nimessä on sana korva top kympissä! 7.12. soitetaan kuulemma chillailumusaa joten varautukaa siihen että L-CONDOR 'panee huiluttaen'.

Yhtä asiaa en vain ymmärrä: levy oli kirpputorilta ostettaessa täysin virheetön, aivan kuin sitä ei olisi kertaakaan kuunneltu?

Päivän levy - Jo James in Russland: Kosaken Party à gogo

Levysoitin ripiitille ja tanssilattialle!

Shittiä douppia putkeen soitettuna. Vaikea vastustaa "€ 1,00" ja "à gogo" yhdistelmää.

Psykedeelistä

Jonathan Wilson, tajuntaalaajentava muusikko, aloittaa Wikipedia. Entäpä millaisilla kohtalokailla, mairittelevilla ja taidokkailla sanakäänteillä arvioidaan Wilsonin uusinta ilahduttavan pitkäkestoista albumia Gentle Spirit:iä (Bella Union)? Näin siitä värittää Otto Talvio:

"Parhaimmillaan se on kuitenkin silloin kun akustisten instrumenttien rinnalle tulee avaran sähköistä kosketin- ja kitarasoundia: erityisesti Desert Ravenin ja Gordon Lightfootin The Way I Feelin kosmisessa psykedeliassa." (HS 27.10.2011)

Ei kenties taidokkain puheenparsi, mutta psykedelia todella tuntuu olevan tällä hetkellä se sana, jolla Wilsonin tekemisiä halutaan kuvata. Onko se oikein?

On se. Onneksi olkoon voittajille. Tiedä sitten koenko albumia kuunnellessani varsinaisia aistiharhoja (sellaisia ilmaantuu Popedan soidessa, tai ainakin toivoisin ilmaantuvan), mutta erityisen unenomaiselta musiikki kuitenkin tuntuu. Huolettomasti etenevien kappaleiden lomassa todellisuudet onneksi pysyttelevät vielä itsekseen, mieleni ei katoa eetteriin. Vaikka onhan tästä viipyilevästä ja paikoin huopaavasta höyhenissä äänisen soutelusta uni tulla - ja tekstistä päätellen myös ne aistiharhat. The Guardianin kriitikko, Kitty Empire, on kanssani kutakuinkin samaa mieltä (tai minä paremminkin komppaan häntä):

"Albumin kuunteleminen on kuin vyöhyketerapiaa rauhoittavilla höystettynä." (The Guardian 7.8.2011)

Vaan mitäs sitten, tulkoon relaksantit, möyhennetyt varpaat ja unet. Sillä siellä eilisen ajan pitkätukkahippien kansoittamilla ruohokentillä, joilta tämä musiikki ponnahtaa, on autuas ihmisen silmänsä ummistaa ja antaa ajatustensa seisahtua. Ei ole hoppu minnekään. Ainakaan aurinkoisena päivänä ilman pelkoa mielen ja vaatteet mustaavasta sadetta seuraavasta mutavellistä, ja kun raukeat kitara- ja Hammond-maisemoinnitkin vielä pistävät hakemaan sitä parasta kylkiasentoa, illan diskolattian rämistelysävelet jäävät sulassa sovussa odottamaan edelleen vuoroaan. (Posti toi 11 muutakin levyä.) Wilson kysyy osuvasti: Can We Really Party Today? Ehkä.

Paitsi että nyt minä menen oikeasti nukkumaan.

Muusikko olikin lääkärikokelas

Suomessa viimeaikoina velloneesta valelääkärijupakasta pelästynyt Ruotsin hammaslääkäriliitto Tandläkarförbundet sai tänään selville, että happohyökkäyksen kestävä hammaslääkärikokelas Alban Uzoma Nwapa olikin takavuosien suosittu ruotsalainen rap-artisti Dr. Alban. Herra Nwapa kiittää sinnikästä tutkimusryhmää ja tunnustaa, että uutinen tuli hänelle itselleenkin täytenä yllätyksenä.

Valelaulajasta tutkintapyyntö

Euroviisukarsintojen tuomarikomitea vahvistaa, että Enqique Iglesiasin laulu kuulostaa erikoiselta, ja että yleisön joukosta neljä henkilöä on kannellut laulajasta. Kantelujen taustalla on valtava huoli siitä, liittyykö esitys jollakin tavalla heidän ohjelmaa televisiosta katsoneiden omaistensa kuolemiin. Laulukilpailun raati pitää tapausta valitettavana ja tutkii asiaa, kuten myös sitä, tapahtuiko vastaavanlainen petos jo vuoden 2006 Euroviisuissa, jolloin Lordin esittämä Hard Rock Hallelujah -kappale nousi yllättäen kisojen voittajaksi. Lordin laulaja "Mr. Lordi" kuitenkin kiistää osaavansa laulaa yhtään sen kirkkaammin kuin mitä voimme alla olevasta ääninäytteestä todeta.

Minä menen

Kotona kaikki on niin ihanasti ja oikealla paikallaan

Joku arkkitehti sanoo lehdessä menevänsä katsomaan ihqua designiä museoon, hänen muusikkoystävänsä taas lupaa pistäytyä kuuntelemassa kannelkimaraa artsussa lähikuppilassa. Taidekriitikko puolestaan sinikäyrälöntystää punaviinitahrat rinnuksillaan galleriasta teatteriin ja isoisäkin käy mummin kanssa T-talon tansseissa - heidän uudella asuntoautollaan. Minä en mene minnekään, etkä oikeasti mene sinäkään. Tai menemme, muttemme kehtaa sanoa ääneen sitä mihin oikeasti menemme.

City-lehdessä on houkuttelevasti kerrottu, kuinka eri kulttuurialan ihmiset ilmoittavat menevänsä sinne sun tänne, mitä nyt kaupungilla on kunakin ajanjaksona tarjolla. Antavat apua, miten meidän kannttaisi päivämme kuluttaa, jottei kuolinvuoteella pääse sanomaan, mitä kaikkea elämässä olisi pitänyt tehdä enemmän ja mitä vähemmän. Että oli se hyvä, kun tuli luettua ajankohtaisia kulttuuriaviiseja, niin ehdin minäkin lukea oikeat kirjat ja käydä gallerioissa, museoissa, näyttelyissä, teattereissa, klubeilla, elokuvissa, konserteissa ja tansseissa. Enää ei ajankäyttö kaduta yhtään. En usko.

Mitä me oikeasti teemme? Teineinä kenties kävimme elokuvissa. ja täysi-ikäisiksi tultuamme saatoimme pistäytyä iltaisin baarissa ja ne jotka jättivät väliin, kävivät kuntoilemassa. Tätä nykyä kumpaiseenkin viiteryhmään voi törmätä sunnuntaisin jopa brunssilla. Jättetrendigt! mutta kivaa on se. Oikeasti. Ei sitä silti liian usein taida tulla käytyä. Muiden valmiiksi tekemä ja tarjoilema ruoka on opiskelijalle (oletan että jokainen alle 29-v. opiskelee ja siksi köyhäilee) vaan aika pirun kallista. Ja sitä varten pitäisi kyetä nousemaan sängystä - ajoissa.

Kun me muut nuoruutemme eiliseen jättäneet vihdoin päätämme poistua kotoa, vaellamme kaupungin laitamien kauppakeskuksiin, ihan mistä tahansa syystä. Usein tietysti siksi, että ainakin voimme maksaa itsemme näyttämään siltä, että olemme valinneet elämäntapamme oikein. (Oletan että jokainen trendi ottaa tuulta alleen ja leviää heiltä jotka lehdessä kertovat mikä kaikista uusista suuntauksista on se merkittävin - ja juuri siitä menovinkeissä on kysymys.) Mutta miksei kukaan halua lehdissä kertoa, missä handelissa on parhaat tarjoukset? Missä on ne kulutusgurut, jotka ohjaisivat meidät oikeisiin ostoskeskuksiin? Onko sittenkin niin, että haluamme kieltää harjoittamamme kulutusjuhlan (oletan että jokainen yli 29-v. käy töissä ja toteuttaa itseään ostoparatiiseissa), koska menoistaan kertovien mielipidejohtajien joukkoon ei moisia ole laskettu? Eihän se ole oikea ja hyväksytty tapa elää. Mutta hei, kuinka moni teistä on hypoteettisen kuolinvuodekysymyksen äärellä todennut, että tässä elämässä olen liian usein eksynyt Ikeaan, Giganttiin, Budget Sportiin, Stockmannille, H&Mään, Lindexille tai Citymarketiin? Harva, epäilen.

Mitä tekemistä tällä on musiikin kanssa?

Levykaupan setä päräyttää

Kävin tiistaina hakemassa The Jayhawksien uusimman levyn, Ryan Adamsin levyä ei ole vielä tullut. Syyn jo tiedätte. Ennen kuin poistuin haastoin sedän hankalaan tilanteeseen ja pyysin häntä nimeämään tämän vuoden top3-albumia. Ykkössijan vie tällä hetkellä Josh T. Pearsonin keväällä ilmestynyt The Last of the Country Gentlemen. Kaksi muuta sijaa on vielä jakamatta, odottelee kuulemma syksyn satoa.
En ollut Pearsonista aiemmin kuullut, mutta koska luotan levykaupan sedän makuun (Wilcon The Art of Almost -kappaleesta on ollut puhetta), hankin siltä seisomalta Pearsonin albumin. Kannatti. Jos  The Jayhawks on välillä erehtynyt Gary Lourisia tai ilman tekemään mitäänsanomattomiakin levyjä, menee Pearsonin uutukainen heittämällä sinne Jeff Buckleyn Gracen tai Burman Rangoonissa syntyneen Nick Draken levyttämän Five Leaves Leftin joukkoon. Ja onneksi Pearson on edelleen elossa.
 Niin, Mockinbird Timea en ole vielä ehtinyt albumilta edes kuunnella. Säästelen koska kaikkea hyvää ei parane tuhlata kerralla.

The Jayhawks ja Ryan Adams

Näiden dudejen vinyylejä (Mockingbird Time ja Ashes & Fire) odotellessa...

Täytyy sanoa, että hiukan ehkä mietityttää tämän levyn kotiuttaminen. Levy on tasavahva, mutta mikään kappale ei oikein nouse korville ja hätkäytä ainakaan samalla tavalla kuin Wilcon Art of Almost.

Kuulemani mukaan Ryan Adamsin Ashes & Fire -levyn vinyylipainos oli viallinen, jonka vuoksi näitä levyjä saa nyt odotella Euroopassa jonkun viikon/kuukauden pitempään. Tätä levyä jaksaa kuitenkin odottaa.

Perjantain mäiskeet

Setti toimi vaikka muutama oli ihan tykännytkin. Ja koska iltaelämä oli hiljainen, heitä olikin enemmistö. Superheviä ei siis jatkossakaan.

Hyvä tavaton, kommentointi onnistuu kasvottomasti

Vuosi 2011 jää sananvapauden kehityksen historiaan, internet on uudistunut! Nimettömät kannanotot nyt täällä.