tiistai 13. joulukuuta 2011

Musiikinvalintakone

Tulinpahan sitten kokeilleeksi YLEn presidentinvaalikonetta ja totisesti toivon, että artistien pitää levyn julkaistessaan vastata samankaltaisiin johtajuutta, osaamista, arvoja ja ihmisyyttä koskeviin kysymyksiin. Sillä haluanhan minä ehdottomasti hankkia musiikkia vain heiltä, jotka katsovat Facebookin käytön välttämättömäksi tehtävälleen. Haluan myös, että jokainen suomalainen yhtye ryhtyy tästä lähtien toimiin turvatakseen ruotsin kielen aseman Suomessa. Muuten ei ole levyhyllyyn mitään asiaa.
Oikeasti, vaalikoneita käytetään ja osa ihmisistä hyödyntää niitä tehdessään äänestyspäätöstään. Samalla periaatteella musiikinkuuntelijallekin olisi helpompi aina silloin tällöin ajaa jonkun musiikkikriitikon valmiiksi pureskelema kysymyslista läpi ja katsoa, mitkä levyt kannattaa itselleen ostaa. Koska onhan se niin, ettei levyjen valintaa edistäviä järkeviä ja ymmärrettäviä levyarviota ole edes olemassa - humehiinitablettien vaikutuksenalaisina kirjoitettuja tekstejä kaikki tyyni. Oikeanlaisen musiikin kuunteleminen olisi jatkossa jokaiselle vaivatonta kuin kauppakorkean monivalintakokeen läpäiseminen. Ja vaikkei yhteenkään esitettyyn kysymykseen osaisi vastata, voisi siinäkin tapauksessa saada osuvan neuvon parhaimmasta artistista (Ylen vaalikoneessa parhaaksi presidenttiehdokkaaksi nousee Paavo Väyrynen, musiikkivalintakoneessa se olisi tietysti Lauri Tähkä). Mikäli taas olisi perhanan valveutunut, kone ehdottaisi niitä indie-artisteja, joista kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, mutta jotka huomenna lyövät läpi Pitchforkissa.
Mutta millä perustein koneen esittämät kysymykset sitten valitaan? Todennäköisesti kuun kierron ja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Ja siksipä kone olisi täynnä kysymyksiä joissa tiedustellaan pitääkö vastaaja hotellihuoneiden sisustamisesta tai tuleeko levyn syntyä tuskasta ja paskasta ja tietysti sitä, mitkä yhtyeet ja artistit ovat henkilökohtaisia esikuvia?
Vaalikone on eittämättä tietotekninen tukiväline päätöksenteolle tilanteessa, jossa kansalaisia kannustetaan täyttämään velvoitteensa. Hyvän asialla siis ollaan. Mutta entä musiikissa? Levy-yhtiöt toki kiittäisivät kun tietokone kertoisi minkälaisia levyvalintoja tehdä - myös heille, jotka eivät edes tienneet haluavansa ostaa ja kuunnella levyjä. Aktivoidu, osta levy, äänestä jotakuta. Mutta entäpä itse seuraukset? Voiko todella sanoa tehneensä hyvin perustellun päätöksen vastattuaan kysymykseen, jossa ihmetellään, pitääkö valtionpäämiehen vaimon näkyä yhteiskunnallisten asioiden edistämisessä? Jos Wagneriin on luottamista, näin taitaa asian laita olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti