perjantai 30. joulukuuta 2011
The Top 20 Traks of 2011
Tässäpä on minun listani. Ei ole Alpo Rusia tai Kalevi Sorsaa mukana. Mutta moni muu tuttu nimi on, vaan ei tällä kertaa Suomesta - eikä liioin Itä-Saksasta.
Tunnisteet:
Battles,
Black Keys,
Citizens,
Jonathan WIlson,
Jono McCleery,
Josh T. Pearson,
Kurt Vile,
Lana del Rey,
Lykke Li,
M83,
PJ Harvey,
Radiohead,
The Top 20 Tracks of 2011,
Wilco,
WU Lyf
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Varaslähtö vuoteen 2012
Bar Kukassa nyt perjantaina |
DJ Rodolpho Zatanas soittelee yhdessä "Futuren" kanssa mitä parhaimpia äänilevyjä Bar Kukassa perjantaina 30.12. heti iltayhdeksästä eteenpäin aina valomerkkiin saakka.
Kannattaa tulla kauempaakin. Tankotanssijoina tutut Hulk-pojat Peni ja Torttu (ehkä). Luvassa myös katsaus vuoden parhaimpiin säveliin, joista osa on muuten listattu tänne.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Kaveri, älä unohdu!
Postaan nyt Friendsin I'm His Girl -kappaleesta ihan vain muistuttaakseni siitä itselleni ja pikkuisen tietysti myös teille sillä muuten unohdan sen koska olen saanut pallon päähäni kaksi liian monta kertaa. Friends on juuri niin maharatsaa tunetusta, että haluan ostaa ihan koko albumillisen kappaleita sitten kun niitä joskus ensi vuonna Lucky Number Musicilta tulee.
Taisin ensimmäisen kerran törmätä yhtyeeseen Stop, shake, honey, go -blogin kautta, jota olen sittemmin alkanut seurailla. Parin hyperlinkin takaa kuitenkin, kuten internet-ajan elämänmenossa on tapana.
Peesailen tässä yllä mainittua verkkopäiväkirjaa ja sanon minäkin, että bändistä oli melko tuskastuttava hakea lisätietoa. Tuleekin mieleen The Shoes (ranskalaista konemusiikin aaltoa), jonka Knock out sinkkua takavuosina metsästin. Etuvuosina en ole enää metsästänyt, koska löysin sen. (Tässä välissä armotonta pohdintaa noin 20 sekunnin ajan siitä, mitä haluaisin Kengistä vielä sanoa.) Niin, ei ollut aluksi löytyä millään helvetilläkään. Pelkkiä perhanan kenkiä. Alhaalla sitten musiikkia.
Taisin ensimmäisen kerran törmätä yhtyeeseen Stop, shake, honey, go -blogin kautta, jota olen sittemmin alkanut seurailla. Parin hyperlinkin takaa kuitenkin, kuten internet-ajan elämänmenossa on tapana.
Peesailen tässä yllä mainittua verkkopäiväkirjaa ja sanon minäkin, että bändistä oli melko tuskastuttava hakea lisätietoa. Tuleekin mieleen The Shoes (ranskalaista konemusiikin aaltoa), jonka Knock out sinkkua takavuosina metsästin. Etuvuosina en ole enää metsästänyt, koska löysin sen. (Tässä välissä armotonta pohdintaa noin 20 sekunnin ajan siitä, mitä haluaisin Kengistä vielä sanoa.) Niin, ei ollut aluksi löytyä millään helvetilläkään. Pelkkiä perhanan kenkiä. Alhaalla sitten musiikkia.
lauantai 17. joulukuuta 2011
Burial, Four Tet & Thom Yorke ovat Ego
Sillä tavalla mukavan minimalistinen tämä dubstep-piisi että tässä on kaikki mitä äänikarkkiin kuuluukin. Kovalla tällaista hiljaista biisiä on soitettava, että tuntuu. Hyvin jätkät vetää.
Tunnisteet:
Burial,
dubsteb,
Ego,
Four Tet,
Thom Yorke
Lana del Reyn Video Games
tiistai 13. joulukuuta 2011
Musiikinvalintakone
Tulinpahan sitten kokeilleeksi YLEn presidentinvaalikonetta ja totisesti toivon, että artistien pitää levyn julkaistessaan vastata samankaltaisiin johtajuutta, osaamista, arvoja ja ihmisyyttä koskeviin kysymyksiin. Sillä haluanhan minä ehdottomasti hankkia musiikkia vain heiltä, jotka katsovat Facebookin käytön välttämättömäksi tehtävälleen. Haluan myös, että jokainen suomalainen yhtye ryhtyy tästä lähtien toimiin turvatakseen ruotsin kielen aseman Suomessa. Muuten ei ole levyhyllyyn mitään asiaa.
Oikeasti, vaalikoneita käytetään ja osa ihmisistä hyödyntää niitä tehdessään äänestyspäätöstään. Samalla periaatteella musiikinkuuntelijallekin olisi helpompi aina silloin tällöin ajaa jonkun musiikkikriitikon valmiiksi pureskelema kysymyslista läpi ja katsoa, mitkä levyt kannattaa itselleen ostaa. Koska onhan se niin, ettei levyjen valintaa edistäviä järkeviä ja ymmärrettäviä levyarviota ole edes olemassa - humehiinitablettien vaikutuksenalaisina kirjoitettuja tekstejä kaikki tyyni. Oikeanlaisen musiikin kuunteleminen olisi jatkossa jokaiselle vaivatonta kuin kauppakorkean monivalintakokeen läpäiseminen. Ja vaikkei yhteenkään esitettyyn kysymykseen osaisi vastata, voisi siinäkin tapauksessa saada osuvan neuvon parhaimmasta artistista (Ylen vaalikoneessa parhaaksi presidenttiehdokkaaksi nousee Paavo Väyrynen, musiikkivalintakoneessa se olisi tietysti Lauri Tähkä). Mikäli taas olisi perhanan valveutunut, kone ehdottaisi niitä indie-artisteja, joista kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, mutta jotka huomenna lyövät läpi Pitchforkissa.
Mutta millä perustein koneen esittämät kysymykset sitten valitaan? Todennäköisesti kuun kierron ja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Ja siksipä kone olisi täynnä kysymyksiä joissa tiedustellaan pitääkö vastaaja hotellihuoneiden sisustamisesta tai tuleeko levyn syntyä tuskasta ja paskasta ja tietysti sitä, mitkä yhtyeet ja artistit ovat henkilökohtaisia esikuvia?
Vaalikone on eittämättä tietotekninen tukiväline päätöksenteolle tilanteessa, jossa kansalaisia kannustetaan täyttämään velvoitteensa. Hyvän asialla siis ollaan. Mutta entä musiikissa? Levy-yhtiöt toki kiittäisivät kun tietokone kertoisi minkälaisia levyvalintoja tehdä - myös heille, jotka eivät edes tienneet haluavansa ostaa ja kuunnella levyjä. Aktivoidu, osta levy, äänestä jotakuta. Mutta entäpä itse seuraukset? Voiko todella sanoa tehneensä hyvin perustellun päätöksen vastattuaan kysymykseen, jossa ihmetellään, pitääkö valtionpäämiehen vaimon näkyä yhteiskunnallisten asioiden edistämisessä? Jos Wagneriin on luottamista, näin taitaa asian laita olla.
Oikeasti, vaalikoneita käytetään ja osa ihmisistä hyödyntää niitä tehdessään äänestyspäätöstään. Samalla periaatteella musiikinkuuntelijallekin olisi helpompi aina silloin tällöin ajaa jonkun musiikkikriitikon valmiiksi pureskelema kysymyslista läpi ja katsoa, mitkä levyt kannattaa itselleen ostaa. Koska onhan se niin, ettei levyjen valintaa edistäviä järkeviä ja ymmärrettäviä levyarviota ole edes olemassa - humehiinitablettien vaikutuksenalaisina kirjoitettuja tekstejä kaikki tyyni. Oikeanlaisen musiikin kuunteleminen olisi jatkossa jokaiselle vaivatonta kuin kauppakorkean monivalintakokeen läpäiseminen. Ja vaikkei yhteenkään esitettyyn kysymykseen osaisi vastata, voisi siinäkin tapauksessa saada osuvan neuvon parhaimmasta artistista (Ylen vaalikoneessa parhaaksi presidenttiehdokkaaksi nousee Paavo Väyrynen, musiikkivalintakoneessa se olisi tietysti Lauri Tähkä). Mikäli taas olisi perhanan valveutunut, kone ehdottaisi niitä indie-artisteja, joista kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, mutta jotka huomenna lyövät läpi Pitchforkissa.
Mutta millä perustein koneen esittämät kysymykset sitten valitaan? Todennäköisesti kuun kierron ja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Ja siksipä kone olisi täynnä kysymyksiä joissa tiedustellaan pitääkö vastaaja hotellihuoneiden sisustamisesta tai tuleeko levyn syntyä tuskasta ja paskasta ja tietysti sitä, mitkä yhtyeet ja artistit ovat henkilökohtaisia esikuvia?
Vaalikone on eittämättä tietotekninen tukiväline päätöksenteolle tilanteessa, jossa kansalaisia kannustetaan täyttämään velvoitteensa. Hyvän asialla siis ollaan. Mutta entä musiikissa? Levy-yhtiöt toki kiittäisivät kun tietokone kertoisi minkälaisia levyvalintoja tehdä - myös heille, jotka eivät edes tienneet haluavansa ostaa ja kuunnella levyjä. Aktivoidu, osta levy, äänestä jotakuta. Mutta entäpä itse seuraukset? Voiko todella sanoa tehneensä hyvin perustellun päätöksen vastattuaan kysymykseen, jossa ihmetellään, pitääkö valtionpäämiehen vaimon näkyä yhteiskunnallisten asioiden edistämisessä? Jos Wagneriin on luottamista, näin taitaa asian laita olla.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Yli 23 miljoonaa tyytyväistä kansalaista
DJ Rodolpho Zatanaksen ja "Futuren" 13 kannattajaa yllättyivät tiskijukkien tämäniltaisen keikan peruuntumisesta (tuplabuukkaus). Eräs haastattelussa nimettömänä esiintynyt Toni, jota kutsumme tässä Pertuksi, ei edes tiennyt tulevasta keikasta mutta ilmoitti ykskantaan, että olisi aikonut viettää illan kotonaan. Kuultuaan toimittajalta, että 23 miljoonaa tapahtuman vastustajaa oli kokoontunut baarin edustalle ylistämään toivottua ohjelmamuutosta, pyörsi hän välittömästi päätöksensä, riisui paitansa ja lähti juosten kohti bar Kukaa liittyäkseen juhlijoiden iloiseen joukkoon.
Juhlijat kertoivat olleen hyvin helpottuneita kuultuaan keikan peruuntumisesta. |
lauantai 3. joulukuuta 2011
Keskiviikon keikka on peruttu!
Alakuloinen tyttö kävelemässä Kukaan |
Pitkän kadun päässä jossakin on kuppila
missä kaihomieli silmään istahtaa
missä humala suruisa aina masennuksen tuo
siellä huolet huomisen sun päässäs tänäänkin taas soi
Oi jospa kerran sinne siihen juottolaan vielä käydä vois
niin sieltä koskaan lähtisi en selvänä mä pois
vaan rahatta en sisään pääse
uhri olen portsarin
vain poliisi minust huolen pitää
putkaan käydä saan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)