Asetelma ennen iltaa oli keikalle jälleen kerran luonteeltaan kiireellinen (järjeltään rauhallinen, etten sanoisi jopa hiljainen): Aamulla mökille asentamaan laituria paikoilleen, sitten pikapikaa takaisin kaupunkiin ja Yksivaihteen 3-vuotisjuhliin. Tässä virtauksessa olen täysin ummikko, mutta kovin innostunut. Ehdin vasta perjantai-iltana vaihdattaa viikkoa aikaisemmin Wigglestä hankkimaani Charge Plug Raceriini kiinteän rattaan. Asennuttaa siksi, etten jälkikasvultani ja kunnollisten työkalujen puutteeltani kyennyt tekemään sitä itse. Kiitos ammattilaiselle. Vaikka hauskaa oli, itse juhlakulkueessa ajaminen meni siis vielä melko lailla totutellessa. Semminkin kun kaikessa tohinassa lukkopolkimet unohtuivat maastopyörääni. Käsijarruilla mentävä oli. (Tätä kirjoittaessani homma on hoidossa ja ajaminen enemmän sitä mitä sen pitäisi ollakin.)
Pikaisten paraatin ja pyöräpoolovahtaamisen jälkeen kotiin leikkimään lasten kanssa ja täyttämään levylaukkua. Alkaa olla jo kiire. Rodolpho ei vastaa, en saa kyytiä. Levylaukku olalle ja pyörän selkään. Matkalla olen tyypertyä levyjen painosta (kaikkiaan 12 kappaletta seiskoja ja yksi cd-levy, huhhuh), mutta pääsen silti perille. Ihanaa.
Alkuillasta kuppila oli aika lailla tyhjä, mutta jengiä saapui koko ajan lisää pitkin iltaa. Loppuillasta meno oli tiukka ja baari kutakuinkin täynnä. Inan verran enemmän olisi ihmisiä mahtunut lisää mutta silloin paikalla olleiden mukavuusalue olisi alkanut kärsiä.
Pari erityishuomiota: Rodolpho täsmäyllytti innokkaat tietotekniikan harrastajat jaloilleen soittamalla Rick Astleyn Never Gonna Give You Up -sävelmän. Rick Rolled, yeah! Harvemmin näkee datamiesten nousevan tuoleistaan. Onnistunut valinta siis. Hieman tämän jälkeen dj-pöydällemme päätyi nojailemaan ruåtsinpoika, joka jaksoi kohkata ja heilua siinä parisen tuntia. Ansiokkaan ja villin capoeiran pehmentämä Rodolpho päätyi yllättäen palkitsemaan miehen 10 eurolla. Kun rahat on loppu ja jano kova, on apu joskus lähellä. Ja jälki odotuksenmukainen. Törmäsimme mieheen uudelleen aamuyöstä. Huippumeno jatkui edelleen, nyt Wiklundin kulmalla viihdyttäneen katusoittajan siivittämänä. Kaikkea hyvää sinne suuntaan.
Niin, takaisin baariin ja ajassa hetki taaksepäin. Jostain syystä tätä jo valmiiksi lämmitettyä paikkaa tuli hautomaan täydessä myötäisessa ollut Suomen kansan urhokas, joka yritti saada Rodolphoa hakemaan hänelle olutta. Tiedä sitten, oliko hän nähnyt edellä käsitellyn odottamattoman rahanvaihdon. Tai sitten jossain aikaisemmassa hänen vierailemassaan ravintolassa oli ollut niin upea palvelu, joka rohkaisi miehen moiseen yritykseen uudestaan. Vaan tällä kertaa jäi raha vetävän käteen ja olut pulloon. Kaikenmoista.
Tällä kertaa tuli soiteltua tuota diskopuolta vähän enemmän ja muuta sitten vähemmän. Mukaan mahtui myös cd-levy, joka ei sitten toiminutkaan. Se oli ihan lopussa se. Ei se digitaalinen äänite vaan kestä aikaa ja käyttöä.
Kiitos ja anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti