Levykaupan setä päräyttää

Kävin tiistaina hakemassa The Jayhawksien uusimman levyn, Ryan Adamsin levyä ei ole vielä tullut. Syyn jo tiedätte. Ennen kuin poistuin haastoin sedän hankalaan tilanteeseen ja pyysin häntä nimeämään tämän vuoden top3-albumia. Ykkössijan vie tällä hetkellä Josh T. Pearsonin keväällä ilmestynyt The Last of the Country Gentlemen. Kaksi muuta sijaa on vielä jakamatta, odottelee kuulemma syksyn satoa.
En ollut Pearsonista aiemmin kuullut, mutta koska luotan levykaupan sedän makuun (Wilcon The Art of Almost -kappaleesta on ollut puhetta), hankin siltä seisomalta Pearsonin albumin. Kannatti. Jos  The Jayhawks on välillä erehtynyt Gary Lourisia tai ilman tekemään mitäänsanomattomiakin levyjä, menee Pearsonin uutukainen heittämällä sinne Jeff Buckleyn Gracen tai Burman Rangoonissa syntyneen Nick Draken levyttämän Five Leaves Leftin joukkoon. Ja onneksi Pearson on edelleen elossa.
 Niin, Mockinbird Timea en ole vielä ehtinyt albumilta edes kuunnella. Säästelen koska kaikkea hyvää ei parane tuhlata kerralla.

The Jayhawks ja Ryan Adams

Näiden dudejen vinyylejä (Mockingbird Time ja Ashes & Fire) odotellessa...

Täytyy sanoa, että hiukan ehkä mietityttää tämän levyn kotiuttaminen. Levy on tasavahva, mutta mikään kappale ei oikein nouse korville ja hätkäytä ainakaan samalla tavalla kuin Wilcon Art of Almost.

Kuulemani mukaan Ryan Adamsin Ashes & Fire -levyn vinyylipainos oli viallinen, jonka vuoksi näitä levyjä saa nyt odotella Euroopassa jonkun viikon/kuukauden pitempään. Tätä levyä jaksaa kuitenkin odottaa.

Perjantain mäiskeet

Setti toimi vaikka muutama oli ihan tykännytkin. Ja koska iltaelämä oli hiljainen, heitä olikin enemmistö. Superheviä ei siis jatkossakaan.

Hyvä tavaton, kommentointi onnistuu kasvottomasti

Vuosi 2011 jää sananvapauden kehityksen historiaan, internet on uudistunut! Nimettömät kannanotot nyt täällä.