Paska sohva se sieltä eetteristä tuli, hyvä että tuli. Huumetta tarjosivat kuuntelijoilleen, kun soittivat edesmenneen thaimaalaisen Soreng Santin Iron manin (täältä pääset kuuntelemaan). Ensimmäistä kertaa kuulin. Jää taas kerran suu auki ihmettelemään, miten näilläkin kavereilla on taskun pohjalta aina tarjota jotain uutta ja tuntematonta. Tautinen kappale, juuri nyt soi stereoissani jotain seitsemättä kertaa. Eikä siinä vielä kaikki, Helsingissä hommat skulaa tykisti. Tähän maailmanmusiikkiin rakennettiin nerokas silta newyorkilaisen ESGn UFOsta, käsittämätön pläjäys sekin. Klassikko.
Nämä kaksi kappaletta virittivät köröttelytunnelman kattoon, ihan samalla tavalla kuin joskus silloin opiskeluaikoina kun ajoin henkeni pitimiksi jakeluautoa ja kuuntelin ensimmäistä kertaa Pepe Deluxén Before You Leaven. Sellainen vaatii paljon. Nyt sen estää pari takapenkillä istuvaa lasta, joista toinen vonkuu toistuvasti pelkkiä lastenlauluja. Ja jos ei saa, aloittaa itse omat lastenlaulunsa. Ja ne todella kuulostavat lastenlauilta korville. Silloin joskus nautintohetken esti 8 lavaa edam-juustoa. Ei siinä, juusto on hiljainen eikä se pääse käpälöimään cd-soitinta, mutta se helvetillinen kiire joka puski koska juuston olisi aina pitänyt jo olla perillä ennen kuin ehdin niitä edes lastata, ei antanut lupaa syventyä musiikillisiin tuokioihin. Paitsi tuon yhden kerran, senkin vahingossa. Mahdoinkohan silloin ajaa kolarin.
Levyä on puskettu tunnollisesti, eikä pojat tunnu pettävän tälläkään kertaa. Tai no, vaikea se on sanoa kun olen vasta kaksi uutta säveltä kuullut. Mutta jos teemalevy pitää kutinsa koko kestonsa, en epäile sen laadukkuutta hetkeäkään. Ja pakko sanoa, että A Night And a Day on ensimmäinen tämän vuoden parhaimpien kappaleiden joukossa. Ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti