Vuoden albumit

Aijai, tilasin eBaysta joulukuun alussa kasan klassikoita 80-luvulta. Luulin palvelua ensin aikakoneeksi, mutta kun levyt tänään saapuivat, olin siitä täysin vakuuttunut. Mutta ne levyt, ne tosiaan saapuivat yhdellä kertaa vaikka niitä eri paikoista tilasinkin. Ovat postissa pidätelleet Four Topsin Reach Out I'll Be There -remixiä, New Orderin Blue Monday 1988:aa, Mantronixin Baselinea, Duran Duranin The Wild Boys (wilder than wild boys) -mixiä ja muutamaa muuta timangia. Pisimpään taisin saada odottaa Bugglesin The Age of Plasticia (tämä siis albumi), jota en Turun divareista onnistunut mistään löytämään.

Aika päräyttelyä, jos nämä muuten olisivat olleet yhden vuoden satoa. Tästä herkuttelusta tulikin mieleeni - tai no - rehellisesti sanottuna vasta sitten kun olin lukenut Pekka Strongin plokista märäytyksen vuoden levyistä, että sitä lienee aika kertoa viidelle lukijallemme oma listani.

En ole oikeastaan miettinyt asiaa yhtään ja siksi puhuin siitä Rodolpholle, joka ei sillä haavaa osannut edes sanoa minkävuotisia levyjä hän oli milloinkin ostanut. Yksi syy siihen on se, ettei mies parka jaksa vaivautua kuuntelemaan hankintojaan ennen kuin vasta omilla keikoillaan. Toinen syy olisi voinut olla se, ettei häntä vaan kiinnosta. Mutta ei, Rodolpho on utelias nuorukainen ja siksi odotan hänen vastaustaan.

Tässä kohtaa kävelen levyhyllylleni ja nostan pikaisesti viisi levyä. Turha aikailu pois, ei tässä mitään keikkajulistetta olla tekemässä. (Palaan takaisin viiden minuutin jälkeen. Neljä tästä meni miettiessä, miksi ylipäätään seison levyhyllyni edessä. Kun taas muistin, huomasin, ettei minulla edes ole viittä albumia tältä vuodelta. MInä kun tuhlasin suurimman osan rahoistani suomalaiseen 60-70 luvun ja ulkolaiseen 80-luvun musiikkiin.) Mutta joo, tässä tämä listapuoli nyt tulee.

1. Hot Chip: One Life Stand (Hand Me Down Your Love)
2. Arcade Fire: Suburbs (We Used to Wait)(Kannattaa muuten kuunnella myös Ready to Start ja Modern Man)
3. Villa Nah: Origin (All the days)
4. Darwin Deez: Radar Detector (Radar Detector)(Tämä pääsi mukaan, kun näitä on niin vähän. Ei levy huono ole, mutta lasten voimistelukilpailuissa palkintopallisijojen lisäksi kaikki osallistujat palkitaan.)

Jos kyseessä olisi ollut puhdas kappalelista, viides valintani olisi ollut Niemisen, Litmasen ja Palefacen Vaalirahakynytys. Oikeastaan en ole albumikokonaisuuksista eniten tohkeissani muutenkaan (paitsi että Arcade Firen levyllä on useita mainioita kappaleita ja se on aina taloudellisessa mielessä kotiin päin), joten pistin tuohon listaan myös hottikuumimmat kappaleet.

Villa Nahin All the Days on kuumottava biisi. Kun kolmekymppinen mies palailee nappikuulokkeet korvilla Helsingin kapakoista kotiin mukavassa elämänmyötäisessä, niin tätä maalailua kuunnellessaan kelailee äkkiä elettyjä nuoruuden päiviä. Arcade Firen We Used to Waitissa on taas sellaista mukavaa junnaavaa touhua, jossa on sellaista makua, että odottaminenkin on kivaa jos ei sada. Hot Chipin helakka Hand Me Down Your Love menee vielä fiilistelyn puolelle mutta Darwin Deezin Radar Detector on jo sitten kivaa ja iloista ja kivaa. Tämä yhdistettynä juuri nostettuun opintolainaan ja perjantaihin, niin tietää aamulla että edellisenä iltana on ollut hubbabubbaa. Musiikki on lapset vaarallista. Ja jos saisi toivoa, niin Paleface tekisi vielä lisää musiikkia Niemisen ja Litmasen kanssa.

Parhaan keikan veti muuten tänä vuonna Belle & Sebastian Ruisrockissa. Saatana että itketti.